Tarinoita kalliohakkausten takana

Heikki, Pekka ja Haksu rantakallioilla. Sanna äänitystyössä.

Tämä torstai oli omasta mielestäni Takarannalla vietetyistä päivistä ehkäpä mielenkiintoisin. Koululaisten riehakkuus ja merituulessa lepattavat piirustuspaperit vaihtuivat seesteiseen tapaamiseen Rantaparlamentin Heikki Loimupalon, Pekka Tuomisen, Jorma Holmin ja Haakon ”Haksu” Uddfolkin kanssa.

Tämän päivän ja heidän kertomustensa kuulemisen jälkeen Takaranta sai mielessäni paikkana aivan toisenlaista syvyyttä ja katson sitä hieman toisin silmin. Hämmästelen myös sitä, kuinka moninaisia merkityksiä sama paikka voikaan saada.

Heikki, Haksu, Jorma ja Pekka kertovat hakkauksista. Taustalla Eeva antaa haastattelua Yle Porille.
Yksi tänään uusia merkityksiä kertomusten myötä saaneista kalliohakkauksista.

Rantaparlamentin miesten puheissa Takaranta oli yhtäältä lapsuusajan huolettomien kesäpäivien viettopaikka: kallioilta liu’uttiin veteen ja meressä uitiin. Tulipa puheeksi sekin, kuinka joku oli uinut Takarannalta Kaijankarille saakka. Samantyyppisiä merkityksiä Takaranta sai keskiviikkona tekemissämme Reposaaren koulun oppilaiden haastatteluissa. Lapset kertoivat esimerkiksi koirien ulkoiluttamisesta, seikkailusta kallioilla, retkistä vanhempien kanssa ja Takarannan kallioiden kupeessa uimisesta.

Vapaa-ajan vieton ohella Takarannan kalliohakkauksia koskevissa Rantaparlamentin miesten kertomuksissa korostui toisaalta myös paikan poliittinen luonne. Eritoten puheenaiheina olivat vuoden 1918 tapahtumat ja kalliohakkauksia tehneiden henkilöiden raskaatkin elämänvaiheet kuten hiljaiset ajat sahalla, vankileirit, merille lähteminen, lesket ja isättömiksi jääneet lapset. Tuo sadan vuoden takainen aika tuntui samalla tulevan hyvinkin lähelle omaa aikaamme kallioon hakattujen konkreettisten jälkien, ihmisten nimien ja heitä koskevien kertomusten myötä. Toisaalta miesten kertomukset saivat pohtimaan sitä, kuinka monella tavalla asiat olivat tuolloin toisin.

Takarannasta puhuttiin Heikin, Pekan, Jorman ja Haksun kertomuksissa korostetusti sahalaisten paikkana. Näen tämän liittyvän Reposaaren alueiden eriytyneisyyteen vielä Rantaparlamentin miesten lapsuudessa. Haminalaiset ja länteläiset saattoivat esimerkiksi lasten keskinäisissä kahinoissa saada kiviä nakkelevat sahalaislapset peräänsä. Samassa yhteydessä tulivat puheeksi Haminan alueella sijainneet Lontoon kalliot ja niihin tehdyt hakkaukset.

Haksu näytti meille tekemänsä kalliohakkauksen, jossa on kuvattuna laiva ja hänen nimensä. Pekan tekemästä kalliohakkauksesta blogissa aiemmin.
Piipahdimme nopeasti myös Aallonmurtajan viereisillä kallioilla.

Moni Takarannan hakkauksista sai tänään Heikin, Pekan, Jorman ja Haksun kertomusten myötä uusia merkityksiä. Toivottavasti pystymme Reposfääri-festivaalin yhteyteen sijoittuvassa näyttelyssämme välittämään eteenpäin edes pienen sirpaleen tänään kuulemastamme Takarannan kalliohakkauksia ja niiden tekijöitä koskevasta muistitiedosta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: